Kuvittele jonkun sanovan tänään:
”Minulla ei ole sähköpostia” tai
”Minulla ei ole puhelinta.”
Kumpikaan ei ole mahdotonta, mutta molemmat kuulostavat erikoisilta, koska niistä on tullut nykyelämän perusasioita.
Uskon, että ”minulla ei ole tekoälyä” kuulostaa lopulta samalta.
Tällä hetkellä lause voi vielä tarkoittaa vain sitä, ettei ihminen käytä aktiivisesti ChatGPT:tä, Claudea, Geminiä tai muuta tekoälypalvelua. Tekoäly on kuitenkin nopeasti muuttumassa erillisestä ohjelmistoluokasta peruskyvykkyydeksi, joka sulautuu tapaamme ajatella, kirjoittaa, tutkia, oppia, analysoida, luoda ja tehdä työtä.
Mitä pidemmälle tämä etenee, sitä vähemmän kiinnostavaa on kysyä, käyttääkö joku ylipäätään tekoälyä.
Tärkeämpiä kysymyksiä ovat, millaista tekoälyä hän käyttää, mitä se tietää hänestä, mitä se voi tehdä hänen puolestaan ja lopulta, onko tekoäly todella hänen omansa.
Tässä keskustelu alkaa siirtyä tekoälystä yleensä henkilökohtaiseen tekoälyyn.
On perustavanlaatuinen ero siinä, että tekoäly on käytettävissäsi, ja siinä, että sinulla on oma tekoäly.
Ilmainen tekoälypalvelu ei oikeastaan ole sinun.
Myöskään työnantajan tarjoama tekoäly ei ole henkilökohtainen tekoälysi.
Molemmat voivat olla erittäin hyödyllisiä, mutta ne toimivat jonkun toisen ympäristössä ja jonkun toisen säännöillä.
Henkilökohtainen tekoäly on erilainen, koska sillä on jatkuva suhde sinuun.
Se tuntee tiedot, jotka päätät sille antaa, ymmärtää mieltymyksiäsi ja kartuttaa kontekstia työstäsi ja elämästäsi. Se voi hyödyttää sinua ajan mittaan yhä enemmän, koska se ymmärtää maailmaasi yhä paremmin. Kun tällaiset järjestelmät oppivat toimimaan puolestamme, ajatus ulottuu tavallista avustajaa pidemmälle, kohti henkilökohtaista tekoälyagenttia.
Minulle paras vertauskohta ei ole henkilökohtainen tietokone. Se on matkapuhelin.
Joku aikuinen voi edelleen perustellusti sanoa, ettei tarvitse omaa kannettavaa tietokonetta. Harva sanoisi samaa omasta puhelimesta.
Kuvittele, että puhelimesi toimisi niin, ettet voisi koskaan vaihtaa laitteen valmistajaa tai operaattoria. Palveluntarjoajan vaihtaminen veisi samalla numerosi, yhteystietosi, viestisi, sovelluksesi ja historiasi. Se kuulostaisi absurdilta.
Mobiiliekosysteemi on kehittynyt päinvastaisen ajatuksen ympärille.
Laite voi vaihtua, operaattori voi vaihtua, sovellukset ja niiden taustalla oleva teknologia voivat vaihtua, mutta identiteettisi säilyy sinuun kytkettynä.
Puhelinnumerosi voi kulkea mukanasi ja tietosi voivat siirtyä kanssasi. Ympärillä olevat palveluntarjoajat ovat vaihdettavissa.
Uskon, että henkilökohtaisen tekoälyn on lopulta noudatettava samaa periaatetta.
Mallit, palveluntarjoajat, agenttiohjelmistot, sovellukset ja laitteet vaihtuvat, mutta identiteettisi ja sinuun liittyvän tiedon pitäisi pysyä sinun hallinnassasi.
Siksi tieto nousee keskeiseksi kysymykseksi. Kun katsoo tarkemmin, mikä tekee henkilökohtaisesta tekoälystä henkilökohtaisen, lähes kaikki palautuu tietoon.
Sille antamasi nimi on tietoa. Määrittelemäsi rooli on tietoa. Odottamasi toimintatapa on tietoa. Sen ohjeet, muisti, tavoitteet, luvat ja käyttöoikeudet ovat kaikki tietoa.
Ihmiset, organisaatiot ja asiat, jotka se tuntee, ovat tietoa. Jopa sen taidot ovat monesti yksinkertaisesti tietoa, joka on ilmaistu ohjeina, työnkulkuina, esimerkkeinä, sääntöinä tai menettelytapoina.
Ohjelmistot ja mallit ovat tietenkin välttämättömiä. Ilman oikeaa tietoa ne eivät kuitenkaan tiedä, kenen hyväksi ne työskentelevät, mikä on tärkeää, mitä ne saavat tehdä tai miten niiden pitäisi toimia.
Ohjelmiston, myös tekoälyagentin itsensä, voi vaihtaa. Uusia versioita tulee ja menee. Mutta erittäin kyvykäskään tekoäly ei ymmärrä sinua ja maailmaasi ilman pääsyä tietoihisi.
Tieto muuttaa yleiskäyttöisen tekoälyn sinun tekoälyksesi.
Siksi omistajuus ja siirrettävyys ovat niin tärkeitä. Nykyään digitaalisen omistajuuden keskustelu keskittyy yleensä tiedostoihin, valokuviin, viesteihin, terveys- ja taloustietoihin sekä muuhun dataan. Tekoälyn myötä kysymys laajenee, koska meille alkaa kertyä myös tietoa siitä, miten oma tekoälymme työskentelee kanssamme.
Ajan mittaan voit hioa sen tapaa viestiä kanssasi, opettaa sille mieltymyksiäsi, rakentaa työnkulkuja, määritellä sääntöjä, lisätä erikoistaitoja, yhdistää sen palveluihin ja antaa sille erilaisia käyttöoikeuksia. Henkilökohtaisen tekoälysi ympärille voi kertyä vuosien arvokas konteksti.
Jos kaikki tämä katoaa palveluntarjoajaa vaihtaessa, järjestelmä ei ole aidosti siirrettävä.
Kuvittele käyttäneesi henkilökohtaista tekoälyä viisi vuotta ja päättäväsi sitten vaihtaa palveluntarjoajaan, jolla on parempi malli. Jos muutto tarkoittaa aloittamista nollasta ilman muistia, mieltymyksiä, taitoja, suhteita, oikeuksia tai ymmärrystä työstäsi, se tuntuisi yhä enemmän operaattorin vaihdolta, jossa et saisi pitää puhelinnumeroasi, yhteystietojasi tai viestejäsi.
Tulevaisuudessa päätös on vaikeampi. Nyt se on vielä helppo.
Mallin pitäisi olla vaihdettavissa. Palveluntarjoajan pitäisi olla vaihdettavissa. Sovelluksen pitäisi olla vaihdettavissa. Tiedon, joka tekee tekoälystä sinun omasi, pitäisi olla niistä erillään.
Kun henkilökohtaista tekoälyä katsoo näin, esiin nousee joukko laajempia kysymyksiä.
- Miten ylläpidämme pysyvää digitaalista identiteettiä?
- Miten säilytämme omistajuuden ja siirrettävyyden henkilökohtaisiin tietoihimme?
- Miten siirrämme tekoälystämme hyödyllisen tekevän kertyneen tiedon palveluntarjoajalta toiselle?
- Miten määrittelemme rajat oman tekoälymme sekä muiden ihmisten, yritysten ja palveluiden tekoälyjen välille?
Viimeinen kysymys voi olla erityisen tärkeä, koska henkilökohtainen tekoäly ei toimi eristyksissä.
Oma tekoälysi on yhteydessä muiden ihmisten tekoälyihin, työnantajasi ja yrityksesi tekoälyihin, käyttämiesi palveluiden tekoälyihin, yhteisöjen tekoälyihin sekä pankkeihin, terveydenhuoltoon, julkishallintoon ja moniin muihin organisaatioihin. Yhä suurempi osa digitaalisesta vuorovaikutuksesta voi lopulta tapahtua ihmisten ja organisaatioiden puolesta toimivien agenttien välillä. Silloin identiteetti, oikeudet, luottamus, omistajuus ja rajat ovat perustavanlaatuisia.
Yksi mahdollinen osa ratkaisua löytyy jo tutusta teknologiasta: sähköpostista.
Sähköpostiosoite on edelleen yksi lähimmistä yleispätevän digitaalisen identiteetin muodoista. Se on suuren osan verkkoelämäämme taustalla ja voi myös aidosti kuulua sinulle. Jos omistat oman verkkotunnuksesi, voit vaihtaa sähköpostipalvelua muuttamatta identiteettiäsi.
Se tarjoaa hyödyllisen mallin henkilökohtaiselle tekoälylle. Identiteettisi pitäisi olla siirrettävä ja tietojesi pitäisi olla siirrettäviä.
Tekoälysi ympärillä olevan henkilökohtaisen tietoytimen pitäisi ihannetapauksessa perustua avoimiin standardeihin, joista on saatavilla avoimen lähdekoodin toteutuksia. Silloin sitä voi ylläpitää eri tavoin menettämättä yhteyttä sinuun.
Voisit ylläpitää sitä itse. Sen voisi tarjota teleoperaattori, pankki, työnantajasi erillisenä työympäristönä, erikoistunut tekoälyoperaattori tai hallinnoidun palvelun tarjoaja.
Olennaista on, ettei palveluntarjoajasta tule digitaalisen minäsi omistajaa. Palveluntarjoajan vaihto ei saisi tarkoittaa, että menetät identiteettisi tai kaiken sen, mitä tekoälysi tietää sinusta.
Mitä enemmän tätä ajattelen, sitä enemmän tekoälyn käyttöönotto alkaa muistuttaa aiempia teknologisia murroksia. Yleiset tekoälytaidot muistuttavat internetin ja sähköpostin alkuaikoja.
Aluksi niitä käyttävät enimmäkseen asiantuntijat ja uteliaat kokeilijat. Sitten niistä tulee hyödyllisiä työelämätaitoja, ja lopulta niiden osaamattomuudesta tulee haitta.
Henkilökohtainen tekoäly muistuttaa enemmän matkapuhelinten yleistymistä. Aluksi henkilökohtaisia matkapuhelimia käyttivät suhteettoman paljon yrittäjät, johtajat ja liikemiehet. Sitten käyttö laajeni. Lopulta kysymys ei enää ollut siitä, pitäisikö ihmisillä olla puhelin, vaan siitä, kuinka varhain lapset saavat ensimmäisensä.
Odotan henkilökohtaiselle tekoälylle samankaltaista kehitystä.
Ne, jotka osaavat rakentaa omansa, tekevät sitä jo. Toiset kokoavat tekoälynsä avoimen lähdekoodin osista, ja toiset käyttävät yhä henkilökohtaisempia kaupallisia palveluita.
Moni ei ehkä vielä kutsu haluamaansa asiaa henkilökohtaiseksi tekoälyksi, mutta taustalla oleva tarve on helppo tunnistaa.
Ihmiset haluavat tekoälyn, joka muistaa, ymmärtää kontekstin, tuntee heidän mieltymyksensä, toimii eri palveluissa ja pystyy yhä enemmän toimimaan heidän puolestaan.
Kun näistä odotuksista tulee tavallisia, ero ”tekoälyn, jota voin käyttää” ja ”oman tekoälyni” välillä muuttuu paljon tärkeämmäksi.
Silloin henkilökohtaisen ja organisaatioiden tekoälyn ympärille alkaa syntyä kokonaan uusi infrastruktuurimarkkina.
Siihen kuuluu palveluntarjoajia, operaattoreita, identiteettijärjestelmiä, siirrettävyysvaatimuksia, yhteentoimivuuden mekanismeja, tietoturvakerroksia ja sääntelyä.
Odotan, että näemme lopulta jotakin tekoälyoperaattoreiden kaltaista: yrityksiä, jotka tarjoavat ihmisille ja organisaatioille pysyvää tekoälyinfrastruktuuria samaan tapaan kuin teleoperaattorit, pankit, sähköpostipalvelut ja pilvipalvelut hoitavat muita digitaalisen elämämme keskeisiä osia.
Yrittäjille ja omistajayrittäjille tämä avaa erityisen kiinnostavan mahdollisuuden.
Juuri nyt voit vielä opetella tämän itse ennen kuin ympäröivät rakenteet vakiintuvat. Voit ymmärtää, miten tekoäly muuttaa omaa työtäsi, miten henkilökohtaisen tekoälyn hyöty kasvaa ajan mittaan ja mitä omistajuus käytännössä tarkoittaa. Oma tietoekosysteemi -kirja avaa tätä kokonaisuutta syvemmin.
Samat kysymykset ulottuvat siitä luontevasti yritykseen.
- Mikä tieto kuuluu yritykselle?
- Mikä kuuluu työntekijöille? Mitä kontekstia yrityksen tekoälyn pitäisi säilyttää?
- Mitkä työnkulut ja taidot pitäisi säilyttää yrityksessä?
- Millaisia käyttöoikeuksia eri agenteilla pitäisi olla?
- Miten yrityksen tekoälyn pitäisi toimia asiakkaiden, toimittajien ja kumppanien kanssa?
- Mitä tapahtuu työntekijän lähtiessä tai yrityksen vaihtaessa tekoälypalveluntarjoajaa?
Nykyään harvalla organisaatiolla on näihin selkeät vastaukset. Myöhemmin ne voivat olla aivan tavallista yritysarkkitehtuuria.
Siirtymä on yhtä tärkeä ammattilaisille. Tekoälyn opettelu ei tarkoita vain sitä, että teet nykyistä työtäsi nopeammin. Yhä enemmän kyse on siitä, miten oma asiantuntemus voidaan tallentaa, käyttää uudelleen ja skaalata.
Hyödyllisestä toimintatavasta voi tulla tekoälytaito. Tapa tutkia aihetta voi muuttua toistettavaksi työnkuluksi. Päätöksenteon viitekehys voi muuttua ohjeiksi. Ammatillisen menetelmän voi kuvata muodossa, jota tekoäly osaa soveltaa yhä uudelleen.
Toisin sanoen myös taidot muuttuvat yhä enemmän tiedoksi.
Tämä ei tee ohjelmistosta merkityksetöntä. Se vain osoittaa, missä suuri osa pitkän aikavälin arvosta on. Malli tuo älykkyyden, mutta tieto antaa sille suunnan, kontekstin ja merkityksen. Tieto määrittää, mikä tekoäly on, mitä se tietää, mitä se voi tehdä ja mitä se saa tehdä.
Siksi uskon, että henkilökohtaisen tekoälyn tulevaisuus on viime kädessä myös kysymys tiedon omistajuudesta.
Kukaan muu ei myöskään voi oppia puolestasi. Yritys voi antaa työkalut, koulu voi tarjota kursseja, valmentaja voi auttaa ja tekoäly voi opettaa, mutta toinen ihminen ei voi hankkia taitoa sinun puolestasi.
Se on kuin kuntosalilla käyntiä. Personal trainer voi näyttää, mitä tehdä, mutta ei voi kasvattaa lihaksiasi puolestasi. Joku voi selittää, miten uidaan, mutta jossain vaiheessa sinun on mentävä veteen.
Tekoälyn kanssa on samoin. Kiinnostavasti paras väline tekoälyn kanssa työskentelyn opetteluun on tekoäly itse. Muut voivat auttaa sinua ymmärtämään olennaisen, välttämään virheitä ja etenemään nopeammin, mutta lopulta sinun on käytettävä sitä itse.
En siis pitäisi henkilökohtaista tekoälyä kaukaisena tieteiskuvitelmana. Pidä sitä hypoteesina ja tarkkaile, mitä ympärilläsi tapahtuu.
Katso, mitä ihmiset alkavat odottaa tekoälyltä. Katso, mitä kehittäjät rakentavat. Katso, kuinka nopeasti tekoälyjärjestelmät saavat muistin, työkaluja, agentteja, identiteetin ja pääsyn henkilökohtaisiin tietoihin. Katso, mitä tapahtuu, kun ihmiset turhautuvat siihen, että historia, konteksti ja työnkulut ovat lukittuina yhteen palveluntarjoajaan.
Kysy sitten, näyttääkö tämä kehityssuunta yhä todennäköisemmältä vai epätodennäköisemmältä.
Jos olet yrittäjä, sijoittaja tai yritysjohtaja ja uskot suunnan olevan edes suurin piirtein oikea, henkilökohtaisen ja organisaatioiden tekoälyn infrastruktuurissa on suuria mahdollisuuksia.
Jos olet sääntelijä, sinulla on yhtä tärkeä vastuu. Viime vuosikymmenten digitaalinen kehitys on keskittänyt valtavasti identiteettiä, tietoa ja valtaa muutamille alustoille. Tekoäly antaa mahdollisuuden aloittaa uudelta pohjalta ja rakentaa seuraava kerros toisin.
Henkilökohtainen tekoäly ei saisi tarkoittaa sitä, että yksi yritys omistaa sinusta yhä kattavamman digitaalisen kuvan.
Identiteettisi pitäisi pysyä sinun, tietojesi pitäisi pysyä sinun, ja kaiken, mikä tekee tekoälystäsi aidosti omasi, pitäisi olla siirrettävissä.
Koska mallit ja ohjelmistot vaihtuvat edelleen.
Tieto antaa niille merkityksen.
Ja jos kehitys etenee odottamallani tavalla, jonain päivänä yksi lause voi kuulostaa yhtä oudolta kuin se, ettei sinulla ole sähköpostia tai puhelinta:
”Minulla ei ole omaa tekoälyä...”
Englanninkielinen alkuperäisteksti julkaistiin LinkedInissä.